Pakko kirjoittaa uudesta ilmiöstä syömishäiriössäni, nimittäin kyläilyistä.
Oon todella sosiaalinen ihminen ja rakastan huumoria, varsinkin pervoa :D oon aina tykänny kyläillä ihmisillä ja se on ollut mun ns. henkireikä.
No nyt on alkanut se mistä olen vain lukenut netissä, nimittäin eristyneisyys.
En haluaisi käydä enää missään, kun pelkään syöväni jotain ja etten kehtaa heti siitä piiloutua vessaan oksentamaan. Kamala tunne kun muuten on todella kivaa ja sitten tälläinen asia latistaa tunnelmaa. Joskus sen asian saa siinä kohdassa siirrettyä syrjään, mutta sitten ahdistus iskee kahta kauheampana jälkikäteen, kun tajuaa montako kaloria muhun on imeytynyt ja sen, että huomenna aamulla vaaka näyttää taas ihan kamalia lukuja :(
Eilenkin olin lapsen ja miehen kanssa kyläilemässä hänen työkaverillaan. Meillä oli tosi mukavaa ja kahvipöydässä join ensin vain teetä mutta sitten mieheni työkaverin vaimoke oli leiponut ja kovasti tarjosi minulle rahkapiirakkaa. No en kehdannut kieltäytyä piirakasta ja otin palasen. Siinä kohdassa jo ajattelin että voi julmettu kuinka suuri pala on! No söin sen siinä ja sit rupateltiin vielä joku tunti ja lähdimme sitten kotiin. Kotona suoraa päätä oksentamaan, mutta eihän sieltä piirakka enää suostunut ulos tulemaan!
Kamala morkkis edelleen piirakasta. Enkä tänä aamuna uskaltanut tai edes ehtinyt käydä vaa'alla. Nyt ollaan matkalla taas kyläilemään koko päiväksi. Hirvee stressi jo nyt syömisistä. Sanoin sen rohkeasti miehellenikin.
Mieheni on ottanut asiaan paremman asenteen. Ei enää vittuile asiasta, vaikka saattaakin mainita siitä että olen taas oksentanut. Toivoo kovasti mun paranemista ja sitä että osastojaksosta olisi apua. Katsotaan nyt, kyllä tää lihoamisen pelko on niin kova, että saa nähdä kauanko siellä osastolla kestän. Ekaan punnitukseen?
POSITIIVISIAKIN uutisia: mun paino oli eilen aamulla ainakin tippunut! Pitkästä aikaa :) vaaka näytti 71.4! Jes! Vaikka vauva kasvaa ja sille kertyy painoa niin mun paino tippuu :) odotan innolla sitä, että kun pääsen vaa'alle synnytyksen jälkeen, niin sormet ristissä toivon, että olisin joku 68kg. Se ois taas uusi kymmen saavutettu!
Mut jees, palaillaan! Mie alan valmistautumaan henkisesti rankkaan päivään...
Ainii, ja kyllä jotkut tätä blogia seuraa, kun aina on noin 4 kertaa luettu uusia päivityksiä ;) ette halua kommentoida, se on ok. Pysykää taustajoukoissa ja tätä blogia saa jakaa ihmisille, jos sille tuntuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti