Noniin, tulipas käytyä ultraäänessä äitiyspolilla. Kaikki näytti vauvan kannalta edelleen hyvälle ja kun lääkäri kysyi onko mulla perussairauksia, niin vastasin rehellisesti, että on: syömishäiriö.
No eipä tää lääkäri siihen sanonu mitään, eli sama homma jatkuu. Aina kun käy jossain lääkärillä ja mainitsee syömishäiriöstä, niin lääkärit jättävät asian siihen. Ei ihme ettei sitä apua saa...
Toisaalta, mä tiedän tän pahentavan mun syömishäiriötä, kun näen että vauva ei tästä kärsi... Ei motivoi mua paranemaan enää edes vauvan vointiin vetoaminen. Huoh.
Ajatukset taas ihan sekaisin, oon onnellinen että vauvalla on kaikki hyvin, mutta samaan aikaan mua toisaalta harmittaa, kun nyt sekään ei toimi mun motivaattorina :(
Lisäksi tää mun hyvä (ainoa oikea) ystävä oli lukenut mun blogia ja kiitti kauniista sanoista, mutta samalla harmitteli kun ei osaa auttaa mua. Ei kukaan välttämättä osaa, eikä tarvi. Riittää että läheiset ihmiset on mun ympärillä eikä jätä mua yksin tän ongelman kanssa <3 se on tärkeintä, niin mä oon mun miehellekin sanonut.
Kyllä ne ammattitaitoiset ihmiset mua siellä syömishäiriöpolilla auttaa, jos siihen kykenevät :)
Mut mie kirjottelen taas kun ehdin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti