Hei,
Jouduin lopettamaan hoidon kesken osastolla ja jouduin naistenklinikalle ennenaikaisten supistusten takia vuodelepoon...
Tuolla sh-osastolla ei uskottu mua, etten pysty syömään niin isoja annoksia, kuin siellä on vaan minua alkaa supistamaan ja homma oli lähes pakottamista, uhkailua ja jopa haukkumista käytösmallejani lapsellisiksi. Perjantaina sitten ahdoin itseni täyteen ruokaa ja tässä sitä ollaan. Vauvan on ennustettu syntyvä. Kahden viikon sisällä, eli rv 32-34...
Kiitos vain sh-osasto!
Paikka ei kyllä ollu yhtään mua varten, ainakaan tässä vaiheessa. Kaikilla samat säännöt, mistään ei jousteta ja ajatustesi kanssa olit ihan yksin. Sitten kun itketti, niin sitten olit lapsellinen...
Eli paikka on varmaan hyvä alipainoisille anorektikoille, jotka tarvitsevat ravintoa, mutta jos mielesi haluat parantaa, niin se on jossain muualla...
Isä hakee tänään mun kamat sieltä pois tänne naistenklinikalle. Sekin oli, kun soitin sinne, että jään tänne sisälle ja mulla on riski synnyttää kahdenviikon sisään suuri 80%, niin vastaus vastauksena sain. "aijaa".
Sit ku sanoin että sen mun paikan siis voi varmaan vapauttaa seuraavalle, niin tokaisu toisessa päässä luuria oli: "niinjoo. Sun kamat tarvii sit varmaan kerätä kasaan."
Sanoin, että kamat ovat jo kasassa valmiina, että ne pitäisi vaan nostaa sellaiseen paikkaan, että säilyvät siihen saakka, kunnes saan jonkun hakemaan ne sieltä.
"Okei, hyvä homma. Tehdään sitten niin. Ei muuta ku hyvät jatkot sulle ja vauvalle. Pidä huoli teistä."
Ja heihei... No ei hirveesti tunnu olevan kiinnostusta potilaita kohtaan, ei anteeksipyyntöjä, pahoitteluja tilanteesta tms :(
No tuonne en varmaan takaisin mene... Käyn jatkossa varmaan polikäyntejä siellä, mutta osastohoito saisi mun kohdalla kyllä odottaa hengenvaarallista alipainoa :D
Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti